*

Paavo Tertsunen

Hollolan nalle

Otsikon perusteella tämä teksti voisi hyvin käsitellä Hollolan alueen paikallispubia. Sen aiheena on kuitenkin illalla (31.5.) Päijät-Hämeessä huomiota herättänyt karhu. Hämeen poliisi lopetti eläimen, koska "sen käytös oli ennalta-arvaamatonta" ja "eläin liikkui teitä pitkin pihojen läheisyydessä" (Ilta-Sanomat 30.5.2017). Tilanne synnytti välittömästi runsaasti keskustelua muun muassa karhuista ja ihmisen luonnosta vieraantumisesta. 

Villieläimet kuuluvat korpeen

Karhut, hirvet ja peurat ovat hienoja ja kiinnostavia otuksia, mutta villieläiminä ne eivät kuulu asuttuun ympäristöön. Ne ovat kehityksensä myötä sopeutuneet elämään korvessa, josta ne löytävät parhaiten suojaa, ravintoa ja lisääntymismahdollisuuksia. Jotkin lajit, kuten kettu ja monet linnut, ovat väestönkasvun myötä mukautuneet myös ihmiseen ja urbaaaniin ympäristöön ja niiden aiheuttamaan harmiin on totuttu tai osataan varautua.

Suurpedot, kuten karhut ja sudet, eivät sen sijaan ole tottuneet ihmiseen tai urbaaniin ja rakennettuun ympäristöön. Ne välttävät ja aristavat ihmistä viimeiseen asti. Kaupungit ja taajamat eivät tarjoa niille suojaa tai elintilaa, vaikka satunnaista ravintoa sieltä voi löytyä. 

Asuttuun ympäristöön kohdistuviin suurpetovierailuihin pitää siitä syystä suhtautua vakavasti. Jos esimerkiksi karhut oppivat löytämään ravintoa roskiksista tai komposteista, niiden vierailuista voi tulla säännöllisiä. Vaikka karhut eivät tilastollisesti muodosta ihmistä kohtaan suurta uhkakuvaa, riskien suuruus kasvaa, jos niitä alkaa näkyä katukuvassa enemmän. Esimerkiksi pentujensa kanssa kompostivälipalalle saapuvaa karhua voidaan pitää hyvin merkittävänä uhkana. 

Eläimiä ei tule inhimillistää

Kun Lappeenrannassa ammuttiin paikallisia syvästi koskettannut, ihmisen läheisyyteen pyrkinyt ja tyhmänrohkea Hömelö-hirvi, heräsi samanlainen vastareaktio kuin Hollolan karhun seurauksena. Miksi viaton luontokappale piti ampua? Kuka halusi viedä hengen Hömelö-paralta? Mitä pahaa se oli kenellekään tehnyt?

Hollolan tilanne päättyi onneksi niin nopeasti, ettei roskamedia ehtinyt nimetä (inhimillistää) karhua Hömelö-hirven tavoin. Villieläinten inhimillistäminen saa ihmiset kiintymään ja liittämään niihin positiivisia, lemmikkimäisiäkin mielikuvia. Inhimillistettyjä eläimiä ei enää ajatella minä tahansa karvakavereina vaan juuri Pullervoina ja Hömelöinä, sympaattisina ja ainutlaatuisina sekä kesyyntyneinä luontokappaleeina. (Erittäin uhanalaisen saimaannorpan tapauksessa lopputulos on tietenkin toivottu, sillä se ei ole vaaraksi ihmiselle edes vahingossa.) 

Hollolan karhun lopettamista paheksuttiin yleisesti, koska se "ei ollut tehnyt kenellekään mitään pahaa". Tällaiset ajatukset ovat lähtöisin villieläimistä vieraantuneista ihmisistä. Heidän maailmassaan eläimet voi jakaa hyviin ja pahoihin tekojensa mukaan, vaikka tosiasiassa eläimet eivät koskaan ole pahoja. Niiden toiminta on vaistonvaraista. Ihmisten päätöksenteko perustuu moraaliin, minkä takia eläimet eivät aina ole reiluja pelaajia meidän silmissämme. Kettu pistäisi mielellään poskeen Suomen uhanalaisimman linnun, mutta sitä ei silti voisi väittää pahaksi sen toimiessa ainoastaan vaistojensa mukaan. 

Kivääri vai nukutusnuoli?

Moni toivoo, että jokainen ihmisten joukkoon eksynyt villieläin nukutetaan ja palautetaan takaisin omaan elinympäristöönsä. Lopettamiseen verrattuna nukuttamismenettely on kuitenkin haastavampi ja riskialttiimpi. Vaikka nukutusaine toimisi asianmukaisesti eli eläin säilyttäisi henkensä nukahtaen ennen vahinkojen syntymistä, ja tulisi toimitetuksi takaisin lähimpään metsikköön, mikään ei estäisi sitä palaamasta heti virottuaan. Jos karhu oppii löytämään helppoa ravintoa ihmisympäristöstä, sen vierailuista tulee toistuvia.

Eläimiä ei välttämättä tarvitsisi tappaa tai edes nukuttaa, jos mikään ei houkuttelisi tai pakottaisi niitä meidän reviirillemme. Roskat pitäisi siis huolehtia roskiin ja biojätteet suljettuihin komposteihin. Metsäänkin olisi suotavaa jättää muutama puolukka karhuille ja pari peuraa susille. Ennen kaikkea suurpedot tarvitsevat kuitenkin omaa rauhaa ja elintilaa kaukana ihmisasutuksesta. 

Muokattu 1.6.17 klo 13: Tunnisteet lisätty, muutama kielioppivirhe korjattu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän PaavoTertsunen kuva
Paavo Tertsunen

Aiheeseen liittyen voi lukaista tilastoja USA:n valtion tappamista eläimistä vuonna 2016. Kiintoisana huomiona voi poimia esille esimerkiksi sen, että yli kolmannes mustakarhuista oli tapettu ja noin 50 % vapautettu tai uudelleensijoitettu, kun koko maan kaikista eläimistä vain 0,11 % oli vapautettu ja 11 % tapettu:
https://www.aphis.usda.gov/wildlife_damage/pdr/PDR...

Vastaavanlaista tietoa olisi mielenkiintoista nähdä myös Suomesta.

Toimituksen poiminnat